Syyskuun alkuun sattui niin aikataulullisesti kuin säänkin puolesta sopiva viikonloppu lähteä käymään itärajan takana. Kohteeksi valikoitui vajaan neljänsadan kilometrin päässä Kemijärveltä oleva Kirovsk. Koska aikaa oli vain kaksi päivää ja matkaa kohtuullisesti rajanylitykset mukaanluettuina, matkalla ei pysähdytty monesti. Kantalahdessa käytiin pikaisesti vaihdattamassa pari Kostamuksesta aiemmin ostettua rengasta autoon, tankattiin ja jatkettiin matkaa. Kahden renkaan vaihdosta työveloitus oli noin 10 €.
Matkalla Kantalahdesta Kirovskiin on silta, jolta näkee hyvin Hiipinätunturit. Sähkölinja on asennettu maisemallisesti juuri väärälle puolelle siltaa.
Severnaja-hotelliin päästyämme kävimme hakemassa lähimmästä kaupasta välipalaa ja koska valoa vielä riitti, lähdimme lähemmäs tuntureita. Ajoimme kasvitieteelliselle puutarhalle johtavaa tietä ja jatkoimme sitä niin pitkälle, kuin henkilöautolla pääsi. Saavuimme laajalle soranottoalueelle, jonka rinnettä kiipesimme ylös. Maisemassa ei ollut valittamista. Mielellään tuonne olisi lähtenyt kävelemään joenvartta pitkin ylöspäin.
Seuraavana aamuna taivaalle oli jo kerääntynyt pilviä. Maistuvan aamiaisen jälkeen viileä syysilma karkotti viimeiset unenrippeet. Ennen paluumatkaa kävimme kurkistamassa, missä kunnossa Kirovskin entinen rautatieasema oli. Suuri asemarakennus, jonka nykyinen tila on kaukana entisestä kukoistuksestaan. Aseman kerrotaan palvelleen matkustajia 1940-luvulta vuoteen 1996 saakka. Ajoimme myös eräälle hiihtokeskuksen rinteistä johtavaa tietä, mutta matka katkesi kaivosalueen portille. Näkyipä siltä korkeudelta kuitenkin jotain.
Paluumatkalla pysähdyimme Alakurtin lähellä olevan Верхний Верман -järven rannalle. Taukopaikkojen parhaimmistoa.
Be First to Comment